Klipsikasseja ja munan maalausta

Ei poroja. Ei joulupukkia. Ei SM-pisteitä.

Piti jo muutama päivä sitten kirjoittaa syvällinen analyysi ja vielä syvällisempi avautuminen perheen Rovaniemen-matkasta, autourheilusta, moraalista ja maailman tilanteesta yleisesti, mutta onneksi olen ollut liian kiireinen siihen. Patetian puolelle se olisi kumminkin mennyt. Totean vain siis, että harmitukseen ei voi kuolla, se on nyt todistettu ja koettu. Ei romahettu, vaikka olihan sen paikoin sitä drankempaa huumoria. Ja oli siellä myös oikeasti paikoin harvinaisen hauskaakin. Kuvia voi katsella vaikka miehen Facebook-sivuilta. Itse ei tullut juuri kuvia otettua, koska siellä oli suurimman osan ajasta niin helvetillisen kylmä, että ei paljon rukkasta huvittanut ottaa kädestä kameranräpläämisen takia. Ja siinä vaiheessa kun sää lauhtui, oli jotakin ihan muuta tekemistä kuin kuvien ottamista.


Mutta tähän päivään ja yhteen hauskaan juttuun, jonka löysin tänään. Tai työkaveri sen oikeastaan ensiksi hoksasi, mutta otan tämän nyt omiin nimiini, ainakin vähän. Löysimme (no, siis työkaveri edelleenkin löysi) paikallisen käsityöliikkeen nettisivuilta kurssivalikoiman. Ja pian olikin hysteerinen kikatuskohtaus valmis: tarjolla on muun muassa klipsikassikurssi (sekä alkeis- että jatkokurssi), Pisanka-munan maalauskurssi (kurssin hintaan sisältyvät värit) ja keväämmällä vielä posliinin koristelua siirtokuvilla (kurssimaksu sisältää poltot). Minä en kehtaa laittaa tähän linkkiä kyseiseen putiikkiin, mutta uskokaa silti, että nuo kurssit ovat oikeasti olemassa. Ei noita kukaan tahallaankaan keksi, niin huonoa huumoria ovat.

Ai niin, perun kaikki Stockmannin verkkokauppaan kohdistamani moitteet. Sain eilen hartaasti odotetun paketin ja tunsin kohoavani ainakin pari yhteiskuntaluokkaa ylemmäs. Esimerkiksi: sisällä olleet silkkipaperikääröt oli sinetöity Stockmann-tarralla, tilauslista oli paketoitu pahvikoteloon ja papereissa minua teititeltiin. Ostan jatkossakin. Alla oleva kuva on vähän väärinpäin pahvikotelosta, mutta ei  anneta sen häiritä.

Klipsikassien, munanmaalausten ja posliininpolttojen sijaan minä lähden nyt neulomaan villasukkia. Tai ainakin yrittämään, sillä toistaiseksi ensimmäiset ja ainoat villasukat olen neulonut joskus ala-asteella. Eli karkeasti arvioiden reilut 15 vuotta sitten. Etsin netistä mahdollisimman helppoa sukkaohjetta eli sellaista, missä ei tarvitsisi neuloa oikeastaan mitään, vaan sukka ikään kuin itsekseen valmistuisi, mutta sellaisen ohjeen puutteessa päädyin kokeilemaan tätä 3 + 1 puikko-ohjetta. Aion raportoida lähiaikoina, kuinka tilanne ja sukka kehittyvät.