Jääkiekko ei nyt hellitä otettaan Suomesta. Juuri kun ihan vähäsen on alettu toipua sunnuntain junnumestaruudesta, niin tänään sitten pämäytettiin julki Sotshin kiekkojoukkueen valinnat.
Erkka Westerlundin valintoihin minulla ei ole kummoista kommentoitavaa (no, mainitsen vain yhden nimen: Lasse Kukkonen). Enemmän on itse tiedotustilaisuudesta, jota seurailin toisella silmällä ja molemmilla kuulokekorvilla. Tilaisuuden alku oli melkoista keinotekoista vanuttelua ja venyttelyä: ensimmäisten 15 minuutin aikana mikin varressa oli vanhan kunnon Kalervo Kummolan lisäksi Veikkauksen (jota Kale muuten kutsui tuttavallisesti Veikkikseksi) edustaja, jonka pitkänpuoleisesta puheenvuorosta jäi päällimmäisenä mieleen sanapari Porin uimahalli. Ehkä silläkin oli tarkoituksensa, joka valkenee vasta historian myöhemmissä vaiheissa.
Iltapäivällä ruotsalaiset nokittivat omalla olympiakiekkojoukkueellaan ja jos olisin pessimisti, niin siteeraisin Kummeli-suosikkiani valmentaja Aimo Nivaskaa ja toteaisin, että me ollaan hävitty tää peli. Mutta kun en ole, niin en siteeraa.
Nyt meneillään on taas se aika viikosta, kun omaa aika on tarjolla: flunssainen mies häipyi opiskelemaan ja todennäköisesti rakentelemaan ralliautostaan lopultakin ajokuntoista. (Muistammehan yhä, että kauden alkuun on se reilut pari viikkoa aikaa.). Niinpä ajattelin, että on oiva hetki jatkaa ompeluita eli teurastaa taas käyttämättömäksi jääneitä vaatteita uuteen käyttöön (tai ehkä pikemminkin käyttämättömyyteen). Olimme viikonloppuna siskon kanssa myymässä paikallisessa kirppistapahtumassa, joten kotonani on nyt entisten kolmen ikeakassillisen sijaan viisi ikeakassillista ylimääräisiä vaatteita. Harmi, kun kankaiset hiusdonitsit eivät juuri nyt ole muotia.
Niin, tuosta kirppistapahtumasta vielä: yhdellä myyntipöydällä oli siellä tarjolla Tena ladyja - en tullut kysyneeksi, ovatko uusia vai käytettyjä tai että saako sovittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti