Viime viikolla ensimmäisen kerran ja eilen toistamiseen lupasin kirjoittaa jotakin etäisesti vakavampaa ja ei ihan niin henkilökohtaista tänään tiistaina. Siispä kirjoitan siitä, kun tilasin vaatteita. Maailmaa syleilevää, siis.
Aloitetaan. Olen viime aikoina yrittänyt kannattaa kotimaisia verkkokauppoja kahdestakin syystä: olisi kiva ostaa kotimaisista kaupoista ja - no, olisi kiva ostaa vaatteita kotimaisista kaupoista. Paikallisen Siwan alati palvelualtista kassaneitiä olen jo ahkerasti työllistänyt zalandopaketeillani, joten välillä voisi olla muidenkin vuoro.
Siispä viikonloppuna koeajoin kaksi verkkokauppaa: Sokos.fi ja Stockmann.com.
Maakuntien (lue: meidän junttien) Stockmann eli Sokos.fi:ssä on ihan kohtuullisen hyvä valikoima vaatteita, kodintarvikkeita ja vaikkapa kosmetiikkaa ja nyt joulunjälkeiset tarjouksetkin ovat ihan kelvollisia. Ostoksista saa vihreän kortin bonusta, jos on tunnistautunut pankkitunnuksilla asiakasomistajaksi. Toimitustavaksi voi valita muun muassa kotiinkärräyksen tai tavaratalosta hakemisen, näistä jälkimmäinen on ilmainen vaihtoehto. Plussaa myös siitä, että sekä arkisin että viikonloppuisin voi chattailla ihan oikean ihmisen eli asiakaspalvelijan kanssa.
Periaatteessa siis kaikki on hyvin. Mutta kun ei ole: esimerkiksi vaatteita ei voi etsiä verkkokaupan valikoimista koon perusteella. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin käsittääkseni aika moni asiakas kuitenkin haluaa ostaa ja pukeutua tietynkokoisiin vaatteisiin, joten puute on nolostuttava. Tosiostajan pettymys on käsinkosketeltava, kun mieluisa vaate löytyy mutta lähemmässä tarkastelussa osoittautuu, että sitä on tarjolla tasan neljä numeroa liian pienessä koossa. Toinen pitkänpuoleinen miinus tulee siitä, että verkkokauppa toimii todella surkeasti eli käytännössä ei ollenkaan esimerkiksi tabletilla. Se kävi suorastaan harmittamaan eli ottamaan päähän niin ankarasti, että en tilannut mitään ja menin pois.
Stockmannin kuvittelisi olevan jo hitusen pidemmällä verkkokauppansa kanssa kuin esimerkiksi Sokos, mutta mitä vielä. Valikoimat ovat ihan hyvät (etenkin jos sattuu pitämään samanlaisista vaatteista ja kodintuotteista kuin eiralaiset eläkeläisrouvat ja on varautunut ns. tasokkaaseen hintatasoon). Mutta esimerkiksi kosmetiikkaa ei ole lainkaan myynnissä - miksi ihmeessä ei? No, joka tapauksessa Stockmann.fi:stä tein viime sunnuntaina tilauksen, koska sattui löytymään sopivia alerytkyjä. Ja näin se meni:
1. Toisin kuin Sokos.fi:ssä, Stokkan nettikaupassa vaatteita pystyy hakemaan kokojen perusteella. Paitsi että haku ei toiminut läheskään kaikissa tilanteissa oikein. Harmitti vähän.
2. Kun olin kerännyt virtuaalikärryihini mielestäni (ja etenkin pankkitilini) mielestä tarpeeksi tavaraa, suuntasin kohti kassaa. Ennen kuin pääsin maksamaan, verkkokauppa pyysi minua poistamaan tuotteita, joita ei sitten oikeasti ollutkaan enää varastossa. Kysymys: miksi minun piti ne poistaa, eikö värkin saisi itse tekemään sen? Harmitti vähän lisää.
3. Kun olin naksutellut hähää-ei-näitä-sittenkään-ollut-tuotteet pois ostoskoristani, oli aika rekisteröityä tai kirjautua palveluun. Olen palveluun joskus rekisteröitynyt, joten ei muuta kuin täyttämään kirjautumistietoja - eli muistelemaan, mitkä tunnukset ja salasanat mahtoivat olla. No, naputtelin kolmesti salasanan väärin ja palvelun kärsivällisyys petti - "tunnuksesi on lukittu tunnin ajaksi." Tilulilulii, nyt se on auki ja nyt se todellakin oli kiinni. Harmitti olennaisesti enemmän kuin edellisessä kohdassa.
4. Hetken mietin, että millainen todellisuutta pelkäävä henkilö on rakentanut kyseisen verkkokaupan suojaussysteemit, miten kiukkuista palautetta voisin asiasta lähettää ja millaisia vaihtoehtoisia kirosanoja voisin keksiä asiaan liittyen, mutta koska niin kiivaasti halusin ne huolella ja aikaa säästämättä valitut vaatteet, tein uudet tunnukset miehen nimellä. Ei minua niin vain yksi surkeasti rakennettu verkkokauppa pysäytä!
5. Lopulta pääsin maksamaan ja tällä kertaa valitsin maksutavaksi verkkopankin, mikä osoittautui (sekin) virheeksi hieman myöhemmin.
6. Maksoin ostokset ja unohdin kohdan 1, 2 ja 3 aiheuttamat pulssinnostatukset. Verenpaine palautui normaaliksi ja mieli oli auvoinen, eikä harmittanut paljon yhtään.
Ja nyt kaksi päivää myöhemmin sähköpostiin tuli ilmoitus, että hähää, yhtä trikoopaitaa ei olekaan. Niinpä pitäisi ilmoittaa tilinumero, jonne voivat palauttaa massiivisen 7,90 euron summan. Jos en vastaa postiin mitään, niin sitten rahat tulevat pankkiin kätevänä ja ketteränä maksuosoituksena. No, mitäs maksoin verkkopankilla, enkä muistanut, että tämä on Stockmann. Oikein nokkela verkkokauppias olisi esimerkiksi antanut vielä yhdeksi vaihtoehdoksi hyvitysmahdollisuuden seuraavasta kauppareissusta, johon olisin laiskana ihmisenä todennäköisesti tarttunut ja sillä seuraavalla kerralla tullut ostaneeksi vielä paljon enemmän tavaraa kuin alun perin oli tarkoitus.
Vertailun vuoksi: Zalandon ja monien muidenkin ulkomaalaistaustaisten verkkokauppojen
tilausprosessi menee kutakuinkin näin: valitse tuotteet, maksa ne, jää
odottamaan pakettia tulevaksi lähikauppaan. Toki näissäkin on omat ongelmansa, mutta voisin melkein luvata, että vähemmän kuin kotimaisissa.
Mutta on tällä nillityksellä oikeasti vakavampikin tausta: jos kotimaiset verkkokaupat takertelevat ihan perusasioissa, käytettävyydessä ja käyttäjäkokemuksessa, ja kehitystahti on hidas, niin rahamme karkaavat vielä pitkän aikaa ihan jonnekin muualle kuin kotimaata hyödyntämään. Ja se on oikeasti huono juttu se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti