Synttäripäivä

Tänään vietetään meillä synttäreitä.

Ei, ei minun eikä miehen eikä edes kavereiden. Vaan pullan. Keittiön pöydällä lasimaljassa olleet pullaviipaleet täyttävät tänään juhlalliset tasan kaksi viikkoa.

Synttärisankari - tai tässä tapauksessa synttärisankarit - ovat ikäisekseen varsin hyvin säilyneitä. Pitkät juhlapyhät hieman kovettivat pintaa (jännä, ettei syöjälle käynyt näin, pikemminkin päinvastoin), mutta väri ja muodot ovat ihan kohdillaan. Ei ylimääräisiä hajuja, värejä tai muutakaan epäilyttävää.

Nämä iloiset kalori-, väriaine-, lisäaine- ja transrasvapommit pääsivät pakkauspussistaan päivänvaloon miehen kartanpitäjän eli kartturin eli purkkiorjan kyläreissun yhteydessä ja kun en ensimmäisen päivän jälkeen niitä ehtinyt (= saanut aikaiseksi) raivata pois, niin ajattelin jatkaa viipaleiden pussinpäällistä matkaa. Kattokaa nyt kuin söpöjä hyö ovat!

Ja kun näyttävät viihtyvän noin hyvin keittiön paraatipaikalla, niin eiköhän jatketa elinaikaa? Tämän myötä voi myös todeta, että Niksi-Pirkan kanelia uunipellille -kotituoksuvinkki on niin menneen kauden muotia - kyllä jokaisen kätevän emännän pöydällä pitää olla melkein tuoretta pullaa!

Kuvassa taustalla on havaittavissa myös Singer, joka ei ole saanut tällä viikolla vielä otettua askeltakaan sekä klassikkojen klassikko, joulukynttelikkö suoraan 80- ja 90-luvun taitteesta, joka odottaa Nuuttia korjaamaan itsensä varastoon. Sen sijaan aion keskittyä Jonas Jonassonin Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi -kirjaan, jonka ostin viikonloppuna kirjakaupasta vain sillä perusteella, että Solsidanin ihana Alex (kai hänellä joku oikeakin nimi on) on ohjannut siitä Ruotsissa juuri elokuvan. Ei voi olla huono. Kunhan pääsen loppuun, lupaan raportoida teoksesta enemmän. Vai onko joku muu ehtinyt jo lukea?