Nyt se alkaa

Viiden päivän viivyttelyn ja sitkuttelun jälkeen on aika lunastaa oma hiljainen uudenvuodenlupaukseni: uusi blogi. Tai no, uusi ja ensimmäinen.

Miksi kirjoitan? Ensinnäkin siksi, että tykkään kirjoittaa. Ja toiseksi siksi, että nykyisessä työssäni henkilökohtaiset hassuttelut jäävät kovin vähäisiksi. Kolmanneksi siksi, että olen omasta mielestäni riemastuttavan hauska, sykähdyttävän syvällinen ja ällistyttävän analyyttinen ja olisi erittäin suuri synti jättää nämä jakamatta (mot.). Neljäntenä ja toistaiseksi viimeisenä syynä on se, että Facebookissa en jaksa jakaa pidempiä ajatuksiani. Täällä jaksan. Ehkä.

Mitä kirjoitan? Niin, sitä sietääkin miettiä. Ainakin mediasta ja sen ilmiöistä jo ihan siksi, että niiden kanssa telmin päivät pitkät. Omasta elämästäni (pyrin vain likaisiin ja todella likaisiin paljastuksiin),  harrastuksistani ja muusta minua henkilökohtaisesti kiinnostavasta. Hyvin mahdollista siis on, että tämä on Suomen ainoa, ensimmäinen ja todennäköisesti myös viimeinen media-jääkiekko-ralli-käsityö-sisustus-muoti-blogi.

Niin kukas minä olinkaan? Mikkeliläinen mediatyöläinen, lähestulkoon täydellinen aviovaimo, toisinaan kireä mutta hemmotteleva tuplatäti, autourheilun harrastaja, uusherännäinen jääkiekkofani ja todellakin vasta aloitteleva mutta sitäkin innokkaampi käsityöharrastaja. Muun muassa, kuten blogiesittelyssänikin lukee. Sen lupaan, ettei täällä nähdä päivän asukokonaisuus -kuvia.

Ja vielä: blogini nimestä kiitos 5-vuotiaalle kummipojalleni, jonka kanssa olen saanut käydä monipuolisia ja etenkin minua kasvattavia dialogeja. Kuten tämän:
Minä: Hei, nyt sun täytyy ihan oikeasti rauhoittua. Kohta sattuu jotain ja sit ei oo yhtään kiva olla täällä tädin luona yötä. Eikä mummo ja pappakaan tykkää, kun on tollainen meno. Nyt hei pitää oikeasti rauhoittua. On ilta ja kaikkea. Sun pitäis sitä paitsi mennä kohta nukkumaankin. Tuu nyt vaikka hammaspesulle. HEI NYT IHAN OIKEESTI!
Yksinäisen monologin päätteeksi tyyni ja vakaa kummipoika kääntää katseensa minuun tyrmistynyt ilme kasvoillaan ja toteaa: Et nyt ala tommoiseksi.

Eli päätän, että en ala tommoiseksi eli tiukkapipoiseksi niuhottajaksi, vaan jotain ihan muuta. Lupaan, että jo heti seuraavassa blogipostauksessa päästään itse asiaan.